Tutkimus: Neuvostoliitto oli riippuvainen Suomesta ja lännestä tuodusta teknologiasta
Suomalaisella ja länsimaisella teknologialla oli merkittävä rooli Neuvostoliiton metsäteollisuudessa, kertoo tuore väitöskirja.
”Neuvostoliitto oli riippuvainen Suomesta ja lännestä tuodusta teknologiasta”, sanoo tutkija Jelena Kotšetkova.
Hän tutki talous- ja sosiaalihistorian väitöskirjaansa varten teknologian tuontia Neuvostoliiton metsäteollisuuden tarpeisiin Nikita Hruštšovin aikana 1950- ja 1960-luvuilla.
Tuolloin Neuvostoliitto pyrki saavuttamaan ja ohittamaan Yhdysvallat maailmanmahtina. Toisen maailmansodan jälkeen sen oma teknologinen kehitys laahasi kuitenkin jäljessä. Siksi länsituonti nähtiin modernisaatiolle välttämättömänä.
Neuvostojohdon tavoitteena oli samalla kehittää omaa teknologista osaamista ja tuotantoa, mutta siinä neuvostoliittolaiset insinöörit pitkälti epäonnistuivat. Kotšetkovan väitöskirja osoittaa, että Neuvostoliitto jäi suurelta osin riippuvaiseksi lännen osaamisesta.
SUOMI oli tutkimuksen mukaan Neuvostoliitolle sellu- ja paperiteollisuudessa uuden teknologian päälähde.
”Puolueeton Suomi oli Neuvostoliitolle tärkeä ikkuna länsimaiseen teknologiaan”, Kotšetkova sanoo.
Suomesta ja Baltian maista Neuvostoliittoon sodassa liitetyillä alueilla sijaitsi tehtaita ja tuotantolaitoksia, jotka tekivät mahdolliseksi uudentyyppisen sellun valmistuksen.
Itänaapuriin myytiin myös koneita ja laitteita. Merkittävä toimija oli metsä- ja metalliteollisuusyritys Rauma-Repola.
”Rauma-Repola toimitti Neuvostoliittoon paljon koneita ja erilaista tekniikkaa. Se osallistui esimerkiksi sellu- ja paperitehtaan rakentamiseen Baikalille”, Kotšetkova sanoo.
Neuvostoliittoon tuotiin teknologiaa lisäksi Ruotsista, Länsi-Saksasta sekä jossain määrin myös Yhdysvalloista ja Kanadasta, joskaan amerikkalaiset tuotteet eivät kylmän sodan vuosina olleet niin helposti saatavilla.
SUURVALTOJEN keskinäisestä kilpailusta huolimatta länsimaisen teknologian tuontia pidettiin Neuvostoliitossa tärkeänä.
”Teknologian tuonti oli Hruštšovin mukaan osoitus rauhanomaisesta rinnakkaiselosta. Ajatus oli, että maiden täytyy kilpailla monella saralla mutta myös tehdä yhteistyötä”, Kotšetkova sanoo.
Metsäteollisuus oli Hruštšovin modernisaatiohaaveiden avainaloja, ja niinpä siihen kohdistui suuria odotuksia. Muun kysynnän ohella metsäteollisuuden merkitystä lisäsi se, että ala toimitti paljon tavaraa sotateollisuutta varten.
Päinvastaisista pyrkimyksistä huolimatta Neuvostoliiton oman teknologian kehittäminen pitkälti kariutui. Syitä olivat etenkin raaka-aineiden puute ja raja-aidat instituutioiden välillä.
”Teknisistä osista oli aina pulaa, ja tehtailla oli vaikeuksia saada riittävästi puutavaraa.”
Venäjällä riitti ja riittää kyllä puuta, mutta suuri osa teollisesti hyödyntämiskelpoisimmasta puusta sijaitsi kaukana tehtaista Siperiassa. Lisäksi kuljetus ja varastointi oli järjestetty huonosti.
Kotšetkova on itse kotoisin Petroskoista, ja hän kiinnostui väitöskirjansa aiheesta aiempaa tutkintoa tehdessään. Hän tutki sitä varten amerikansuomalaisia, jotka muuttivat 1930-luvulla Neuvosto-Karjalaan rakentamaan sosialismia.
”Monet heistä työskentelivät metsäteollisuuden parissa”, nykyisin Pietarissa asuva tutkija sanoo.
NEUVOSTOLIITOSSA ajateltiin Kotšetkovan mukaan, että länsimaista tuotaisiin vain ja ainoastaan teknologiaa. Aatteellisia vaikutteita ei ollut määrä kulkeutua mukana.
Toisin tietysti kävi. Kun insinöörit ja idänkaupan parissa työskennelleet matkustivat länteen, he näkivät omin silmin, miten asiat oli järjestetty muualla.
”Se vaikutti heidän käsityksiinsä yhteiskunnallisesta järjestelmästä. He eivät tietenkään alkaneet avoimesti arvostella Hruštšovia, mutta he keskustelivat näistä asioista paljon.”
Teknologia ei tutkijan mukaan koskaan olekaan vain teknologiaa.
”Tätä Neuvostoliitossa ei ymmärretty kovin hyvin. Ajateltiin, että voidaan tuoda vain laitteita”, Kotšetkova sanoo.
”Mutta kun tuomme teknologiaa, tuomme aina samalla myös jotain muuta.”
Дата
27 мая
2017